Nato-optio pois, liittoumattomuus tilalle
Ennen vanhaan laulettiin, että ”on Itämeri rauhan meri, tyven suojainen. Sen katse kirkas peloton ja kyynel suolainen. Sen rauhaa rannat rakentaa, sen levon vartioi.”
Viime vuosina ei rauhanlauluihin ole juuri ollut aihetta. Rauha on vaihtunut räyhään samalla, kun sotilaallinen jännitys ja vastakkainasettelu Itämerellä ovat jatkuvasti kasvaneet. Tämä ei ole sen rantavaltioiden etu. Onkin erikoista, etteivät turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät asiat ole lainkaan noussut eduskuntavaaliteemoiksi.
Perusongelma on, että Suomi on antanut vetää itsensä sellaiseen vastakkainasetteluun, joka ei suoranaisesti liity meihin. Taustalla ovat viisi vuotta sitten alkanut Ukrainan kriisi, Krimin liittäminen Venäjään ja yhä jatkuva, murheellinen Donbassin sota. Näiden päälle on tullut Yhdysvaltojen ja Venäjän muu keskinäinen kärhämöinti, jossa Ukraina on jo painunut taka-alalle.
Vaikka Eurooppa on kriisiytynyt, Suomen ei ole syytä tehdä uusia johtopäätöksiä sotilaallisesta liittoutumisesta.
Seuraavalla eduskuntakaudella ei nähdä sitä ihmettä, että Suomi jättäisi jäsenyyshakemuksen Natoon. Sellaista enemmistöä ei eduskuntaan tule. Suomalaisten selkeä ja vakaa enemmistö on jäsenyyttä vastaan.
Myöskään tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei lähde käännyttämään kansaa Naton kannalle, vaikka kokoomuksessa ex-puheenjohtaja Alexander Stubb on sitä häneltä vaatinutkin. Niinistön kanta onneksi viilentää kuumimpia Nato-höyryjä hänen vanhassa taustapuolueessaan.
Samalla Suomea kuitenkin kytketään Itämerellä Naton ja Yhdysvaltojen strategisiin päämääriin. Kumppanimaana Suomi on mennyt jo hyvin pitkälle yhteistyössä. Tänä vuonna puolustusvoimat osallistuu lähes 90 kansainväliseen sotaharjoitukseen. Niistä monilla siirretään jatkuvasti kauemmaksi sitä rajaa, jota voi pitää hyväksyttävänä sotilaallisesti liittoumattomalle maalle.
Viime vuoden lopulla Suomi paitsi osallistui, myös tarjosi maaperänsä ja ilmatilansa Trident Juncture – harjoitukselle, jonka tarkoitus oli testata Naton yhteistä puolustusta.
Samalla on myönteistä, että presidentti Niinistö on näissäkin oloissa vetänyt linjaa. Hänen johdollaan on pidetty huolta siitä, että Suomi ei harjoittele Naton yhteistä puolustusta. Hänen ansiostaan Suomi esti F-22 Raptor – hävittäjien vierailun Rovaniemelle Trident Juncturen aikana. Samoin Suomi torjui amerikkalaisten, raskaiden B-52-koneiden – jo Vietnamin sodasta tuttujen ”kuolemanlintujen” – tulon Lappiin vuonna 2017.
Mutta jo lisää on tulossa. Keväällä Suomessa käynnistyy Bold Quest – niminen johtamisen ja tulenkäytön harjoitus, jossa ensimmäistä kertaa operaation ”omistajuus” on vieraalla valtiolla eli Yhdysvalloilla. Bold Questin voisi suomentaa ”Röyhkeä Etsintä”. Se kertoo aika lailla siitä, mistä on kyse. Eduskunnassa ja julkisuudessa nousseiden kysymysten takia puolustusviranomaiset tosin selittävät nyt, että johtovastuu on Yhdysvaltojen ohella myös Suomella.
Ensimmäistä kertaa harjoitus myös vaatii Suomelta myös kiinteitä investointeja sotilaalliseen infrastruktuuriin.
Kiihtyvä sodan harjoittelun lisäksi Suomi on solminut ryppään kahdenvälisiä ”puolustussopimuksia” paitsi Ruotsin, myös keskeisten Nato-maiden kuten Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Saksan, Ranskan ja Puolan kanssa.
Ongelma on, että sopimukset on tehty ohi eduskunnan. Kansainvälisten harjoitusten ja kahdenvälisten puolustussopimusten kokonaisuus pitäisikin tuoda vaalien jälkeen eduskunnan käsittelyyn. Tähän pakettiin kuuluu myös Naton isäntämaasopimus.
Kaikkein korkein kynnys on kuitenkin ylittämättä. Suomi ei ole sotilaallisesti liittoutunut. Euroopan unioni ei ole sotilasliitto ja tuskin sellaiseksi kehittyykään. Tästä seuraa, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton.
Nykyisin on tapana vängätä, ettei Suomi ole liittoutumaton vaan sotilasliittoon kuulumaton. Tähän sananselitykseen ovat uppoutuneet erityisesti ne, joiden tavoite on luopua liittoumattomuudesta.
Seuraavalla eduskuntakaudella olisikin syytä selkeyttää Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Siksi seuraavan hallituksen ohjelmaan olisi hyvä kirjata, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton eikä valmistele Nato-jäsenyyttä. Se selkeyttäisi maamme asemaa. Näin Suomi vedettäisiin pois Nato-spekulanttien luomalta harmaalta vyöhykkeeltä asemaan, jota kansan selvä enemmistö tukee.
Sotilaallisesti liittoutumaton maa voi myös uskottavasti tehdä aloitteita suurvaltojen sotilaallisen jännityksen lieventämisestä. Tästä esimerkki on presidentti Niinistön Münchenin turvallisuuskokouksessa esiin nostama ajatus. Hänen mielestään pitäisi sopia, että Eurooppa pidetään tyhjänä keskimatkan ydinohjuksista nyt, kun näyttää, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat irtaantumassa niitä rajoittavasta INF-sopimuksesta.
Niinistön mukaan ”silloin täytyy ymmärtää Eurooppa laajasti. Se ulottuu maantieteellisesti Uralilta Atlantille”. Jostain syystä aloite ei ole juuri saanut huomiota mediassa. Silti aloitteelle olisi hyvä saada tukea yli puoluerajojen.
Eerola ei ymmärrä, miksi tilanne Itämeren alueella on jännittynyt. Ja sen ymmärtämättömyyden seurauksena Eerolan analyysi tilanteesta sekä johtopäätökset ovat virheellisiä.
Itämeri ei ole ”rauhanmeri” vain ja ainoastaan sen takia, että Venäjä ei tyydy omaan osaansa tässä maailmassa. Venäjä haluaa enemmän vaikutusvaltaa etenkin lähinaapureidensa asioihin sekä yrittää jälleenrakentaa menetettyä imperiumiaan.
Ennen kuin Venäjä lähti toteuttamaan noita päämääriään, Itämeri oli ”rauhanmeri”. Baltia oli käytännössä demilitarisoitu alue ilman sotavoimaa.
Eerolalla on mennyt muna ja kana sekaisin. Venäjän disinformaatio on toiminut.
Ilmoita asiaton viesti
Jossain on mennyt karmealla tavalla pieleen kun kommunistien perillinen kehuu kokoomuskiipijä Niinistön linjaa presidenttinä. Eerola on palstan hyödyllisiä idiootteja jotka usein toistavat Kremlin ilosanomaa täysin ilman itsekritiikkiä. Oksettava kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoisella kansan enemmistön kannatuksella Niinistö on ”kiivennyt” asemaansa. Katkeruus ja paha olo tätä suomalaisten enemmistön kannattamaa linjaa saa toki monenlaisia muotoja. Sekin on osa demokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei millään pahalla, mutta tämä on hyvin huono kirjoitus. Se, että Eerola kannattaa sotilaallista liittoutumattomuutta, niin se ei ole yllätys. Sen sijaan hän ei vastaa kysymykseen kuinka paljon hän olisi valmiina kasvattamaan Suomen puolustusmenoja, jos Suomen turvallisuuspolitiikan ytimeksi tulisi hänen ehdottamansa sotilaallinen liittoutumattomuus.
Valitettava tosiasia on se, että ainoa tapa kriisitilanteessa turvata sotilaallisesti liittoutumattoman maan olemassaolo, on tehdä se sotilaallisen voiman kautta. Suomeen mahdollisesti kohdistuvat sotilaalliset uhkat eivät ole kiinnostuneita kansainvälisestä yhteistyöstä, tehdyistä sopimuksista tai diplomatiasta. Ne kylmästi laskevat kriisitilanteessa kuinka kalliiksi niille tulisi Suomen alueen hyödyntäminen omien etujensa ajamiseksi suhteessa siihen hintaan, jonka ne siitä joutuisivat maksamaan omina tappioinaan.
”Kiihtyvä sodan harjoittelun lisäksi Suomi on solminut ryppään kahdenvälisiä ”puolustussopimuksia” paitsi Ruotsin, myös keskeisten Nato-maiden kuten Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Saksan, Ranskan ja Puolan kanssa.”
Eerolan kirjoituksessa tuo yllä oleva kohta ihmetyttää, kun hän sen lisäksi sanoo seuraavaa:
”Ongelma on, että sopimukset on tehty ohi eduskunnan. Kansainvälisten harjoitusten ja kahdenvälisten puolustussopimusten kokonaisuus pitäisikin tuoda vaalien jälkeen eduskunnan käsittelyyn. Tähän pakettiin kuuluu myös Naton isäntämaasopimus.”
On syytä muistaa, että maamme perustuslain kahdeksannen luvun ”kansainväliset suhteen” (pykälät 93 – 95) mukaan eduskunta hyväksyy kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomiset. Jos eduskunta ei ole ratifioinut jotain sopimusta, niin kyseinen sopimus ei Suomea sido. Entä jos kyseiset sopimukset tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi ja se hyväksyy ne enemmistöpäätöksellä? Eikö se olisi juurikin tilanne, jota Eerola haluaisi välttää kaikin keinoin?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi et muuta Venäjälle? Kaikki huolesi katoavaisivat.
Ilmoita asiaton viesti
Siksi, koska kaikki eivät halua olla rintamakarkureita edes naton aggressoimassa hybridisodassa. Nato-haukat eivät Suomen asialla ole alkuunkaan joten voisivat muuttaa Amerikkaan, kaikki huolenne katoisivat!
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin!
Eerolan tulisi muuttaa Venäjälle!
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisia kommenttejahan tulee monesti silloin, kun laiskottaa älyllisesti.
Ensinnäkin olen asunut Venäjällä lähes kolme vuotta. Tiedän, mitä touhu siellä on. Usein heistä, jotka ovat Venäjällä eri mieltä vallanpitäjien kanssa, vihjaillaan, että he ovat vieraiden valtioiden asialla.
Sikäli yllä olevan kommentin esittäjä sopisi mieluummin itse Putinin Venäjälle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sitä merta ole ketkään muut kutsuneet ”rauhan mereksi” kuin kourallinen suomalaisia kommunisteja jonkin Agit Propin ja Neuvostoliiton johdolla. Kommunisteilla, varsinkin Neuvostoliitosta oppinsa ammentaneilla, oli ja on outo käsitys rauhasta, sitä kun ei kukaan muu jaa heidän kanssaan. Kummallinen on tuon rappio-Venäjän vetovoima: oli siellä sitten kommunistinen tai Putinin ja oligarkkien diktatuuri, niin lääpällään sinnepäin pitää olla.
”Itämeri” on tietenkin aivan hullu nimi merelle, joka ei ole Suomesta itään. Johtuu ruotsista, ja se voitaisiin muuttaa Baltianmereksi minun puolestani.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjotus, harvinainen kerrassaan, kiitos
Ilmoita asiaton viesti
Jostain syystä on Venäjän ilmavoimista 3/5 osaa keskitetty läntiseen sotilaspiiriin, jonka luoteisrajalla sijaitsee Suomi. Miksi Venäjä on pelkästään Suomen lähialueelle sijoittanut aktiivikäytöön noin 200 taistelukonetta? Näihin kuuluu hävittäjät, hävittäjäpommittajat, pommikoneet, tiedostelukoneet sekä taistelu-ja kuljetushelikopterit. Kts.karttaliite https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005986953.html
Kuolan niemimaan ja Leningradin alueen välillä sijaitsevat seuraavat tukikohdat ja lentokentät. Severomorsk-3, Monchegorsk, Olenogosrk, Sputnik ja Luostari. Ydinasevarastoja on Okolnaja Guba, Stsukozero ja Bolsoje Ramozero. Alakurtin tukikohta on noin 60 km Suomen rajasta, Karjalassa Äänisen länsipuolella on Petrozavodsk’in (Petroskoi) ja Besovets’in tukikohdat. Leningradin lähistöllä on Pribylovo ja Pushkin’in tukikohdat. Ohjustukikohtia joissa on S-300 ja S-400 ohjuksia löytyy Muurmanskin Okolnaja Guba, Karjalankannaksella Vaskealan aluella ja Zelenogorskissa sekä Reshetnikovossa. Iskander-ohjustukikohta on Laukaassa (Luga). Venäläistä geopolitiikkaa jota ei edes yritetä salata?
Monitoimihävittäjät hankitaan puolustamaan Suomea. Hankintojen eräs tavoite on nostaa Suomen sotilaallinen puolustuskyky mahdollisimman korkeaksi. Tämä tarkoittaa että mahdollinen vihollinen joutuu sitomaan hyökkäykseen paljon kalustoa ja erilaisia resursseja. Sotilaallisen ilmaylivoiman, ilmaherruuden, saamiseksi on hyökkääjällä oltava vähintään kolminkertainen kalustollinen ja tekninen sekä laadullinen ylivoima. Jos ilmaherruutta ei ole, heikentyy vihollisen muu sotilaallinen toiminta oleellisesti. Samalla kasvaa merkittävästi riski koko mahdollisen hyökkäyksen epäonnistumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hämmästyttävää. Erinomaisen pöyristyttävää syyllistämistä. Suomen Puolustuvoimat/ministeriö pyrkii toiminnallaan nostamaan puolustuskykyä mahdollisimman kustannustehokkasti. Siihen kuuluu harjoitustoiminta. Ja on täysin selvää että toimintaa harrastetaan saman ideologian omaavien valtioiden kanssa. Demokratiaan ja ihmisoikeuksiin uskovien maiden kanssa. On aivan käsittämätöntä että näinä päivinä jotkin tahot ajattelevat että tehdessämme turvallisuuspoliittisia päätöksiä, meidän olisi mietittävä ensin hyväksyykö Venäjä ne. Se on suomettumista, alistumista.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan oikeasti taloudellisesti ajatellen:
Kaikella kunnioituksella, mutta vaikuttaa siltä että kommentoijat elävät menneessä maailmassa jolloin vallitsi kilpailu siitä mikä talousjärjestelmä on paras ihmisille.
Kommunismi katosi Venäjältä kun NL hajosi, ja suurkapitalistit (oligarkit venäjäksi) valtasivat uudessa tilanteessa kaikki yritykset ja resurssit joilla voi löydä rahoiksi.
Nykyään Suomen kaikilla naapureilla on kapitalistinen maailmankatsomus, jossa raha määrää. Onko missään päin maapalloa kapitalistit hyökänneet bisneskumppaniensa kimpuun? Venäläiset kapitalistit myyvät kaasua & öljyä Saksaan, Keski-Eurooppaan ja myös Suomeen. Kuka hullu oligarkki (Putin jne) haluaa sulkea rahahanansa? Suomesta ei löydy kaasua tai öljyä. Ja metsää ja sellutehtaita Venäjällä on omasta takaa.
Joten ihan hyvä blogikirjoitus vaikka sosialistinen maailmankatsomus ja kommunistinen talousjärjestelmä kuuluu menneeseen maailmaan! Katoavaa maailmanperinnettä…
Ilmoita asiaton viesti
Hatakka lähtee nyt siitä oletuksesta, että ainoastaan täysimittainen sota on se mikä ratkaisee. Ja jos sotaa ei tule, niin kaikki on hyvin.
Mikäli Venäjän tyylisen paikallissuurvallan naapurivaltio on huomattavan heikosti varustautunut ja vielä samaan aikaan vailla puolustusliiton turvaa, tällainen valtio on erittäin helposti painostettavissa. Paikallissuurvallan ei tällaisessa tilanteessa tarvitse edes uhkailla – pieni turvaton naapuri tietää olevansa toisen armoilla ja joutuu antamaan painostajalleen periksi. Tällä mekanismilla vahvempi saa itselleen vaikutusvaltaa ja ansaitsemattomia etuisuuksia heikompansa kustannuksella. Suomettuneisuus on juuri tätä.
Siksi varustautuminen antaa pienelle valtiolle selkänojaa olla antamatta kaikessa periksi. Katsokaa Baltian maiden tilannetta – eivät he koko ajan mitoita omia ratkaisujaan miettien Venäjän mielipidettä.
Heidän ei enää tarvitse.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan yleisesti konflikteista Huntington esitti jo 1990 luvulla:
The Clash of Civilizations is a hypothesis that people’s cultural and religious identities will be the primary source of conflict in the post-Cold War world. The American political scientist Samuel P. Huntington argued that future wars would be fought not between countries, but between cultures.
”Huntington argues that the trends of global conflict after the end of the Cold War are increasingly appearing at these civilizational divisions. Wars such as those following the break up of Yugoslavia, in Chechnya, and between India and Pakistan were cited as evidence of inter-civilizational conflict. He also argues that the widespread Western belief in the universality of the West’s values and political systems is naïve and that continued insistence on democratization and such ”universal” norms will only further antagonize other civilizations. Huntington sees the West as reluctant to accept this because it built the international system, wrote its laws, and gave it substance in the form of the United Nations.”
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Clash_of_Civilizat…
Kirjan Samuel P. Huntington, The Clash of Civilizations (1996), voi hankkia esim iBooks:sta suolaiseen hintaan…
Ilmoita asiaton viesti
Huntington on minusta ihan oikeassa.
Meneillään on yhteiskuntajärjestelmien kamppailu. Autoritääriset mallit pelkäävät demokratisoitumista, koska silloin eliitit menettävät etuisuutensa, ehkä myös vapautensta/henkensä.
Siksi autoritääriset valtiot liittoutuvat keskenään ja pyrkivät heikentämään demokratioita. Demokratiat eivät vielä(kään) ole heränneet tähän todellisuuteen, mikä näkyy erityisesti Euroopan otteissa. Pian tämäkin harha häviää, ja demokratiat yhdistyvät paineen alla.
Siinä minusta Huntington oli väärässä, että kyllä edelleenkin valtiot ovat niitä yksiköitä, jotka sotaan joutuvat. Taustavoimat tietysti pysyvät omiensa takana.
Ilmoita asiaton viesti
Oheinen kirjoitus -jonka on tehnyt keskimatkan ohjusten neuvotteluissa mukana ollut henkilö- kuvaa INF:n taustojen lisäksi hyvin myös voimaepätasapainon vaikutuksia.
https://www.the-american-interest.com/2019/03/01/t…
Ilmoita asiaton viesti
Markku Hatakka
Minä voisin esittää sinulle vastakysymyksen. Miksi Venäjä on upottanut aseisiin ja asejärjestelmiin vajaassa kymmenessä vuodessa 800 miljardia dollaria. Nyt esittelee vuosittain superaseitaan ja tuomiopäivän pommeja joiden kehittely maksaa kymmeniä miljardeja vuodessa ?
Rakenteessa on jotain aivan sairasta ! Venäjä olisi voinut olla yksi euroopan edistyksillisimmistä ja kansantalouden kannalta johtava eurooppalainen valtio. Venäjä olisi voinut tehostaa kansalaistensa hyvinvointia, uudistaa ja monipuolistaa teollista rakennettaan ja mikä tärkeintä olisi pystynyt luomaan edistyksellisen demokratian ja taloudellisen syvän yhteistyön euroopan kanssa.
Nyt Venäjä on valinnut toisen tien ja valitettavasti Venäjä rakentaa sitä toista tietä Suomen naapurissa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kuka oikeasti hyökkäisi konfliktihakuiseen ja maailman suurinta ydinasearsenaalia ylläpitävään valtioon?
Niinpä – ei kukaan.
Venäjän varustautuminen mahdollistaa Euroopan painostamisen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys 🙂
En osaa vastata.
Aukaisin ihan piruuttaan taas Samuel P. Huntingtonin ”Clash on Civilzations and Making a New World Order” vuodelta 1996 (uusintapainos 2011j. Jo tuolloin Huntigton kirjoittaa että Venäjän ja Ukrainan välille tulee syttymään sota, joka johtaa Ukrainan hajoamiseen Tšekkoslovakian ja Jugoslavian tavalla. Sodasta ei tulisi yhtä veristä kuin Jugoslaviassa. No, sota tuli muttei vielä Ukraina ole hajonnut täysin kahtia. Joten ehkäpä varustautuivat tulevaa Krimin valloitukseen ja sotaan Ukrainan kanssa… Ukraina pitää sisällään kaksi sivilisaatiota, joten ristiriitoja oli odotettavissa. Georgiassa Abhasiassa Tsetseeniassa Syyriassa ’pyydettiin’ Venäjän apua joten eivät ole menneet hukkaan aserahat, heh,
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Clash_of_Civilizat…
”
Perhaps the ultimate example of non-Western modernization is Russia, the core state of the Orthodox civilization. Huntington argues that Russia is primarily a non-Western state although he seems to agree that it shares a considerable amount of cultural ancestry with the modern West. According to Huntington, the West is distinguished from Orthodox Christian countries by its experience of the Renaissance, Reformation, the Enlightenment; by overseas colonialism rather than contiguous expansion and colonialism; and by the infusion of Classical culture through ancient Greece rather than through the continuous trajectory of the Byzantine Empire.
Huntington refers to countries that are seeking to affiliate with another civilization as ”torn countries”.
Eli Venäjä yrittää sulautua länsimaiseksi yhteiskunnaksi ja kutsuu tällaisia maita ”sisältä revityksi”
Ilmoita asiaton viesti
Venäläiset ovat etnisesti ilmiselvästi eurooppalainen kansa.
Ongelma on siinä, että Venäjä on kautta aikojen ollut imperialistinen ja sillä ei lännessä ole geografista rajaa. Siksi se on loputtomassa konfliktissa läntisten naapureidensa kanssa. Tätä vielä korostaa keisarillisen Venäjän tapa jättää rajamerkinnät tekemättä. Venäjä ei kykene yhteistyöhön – se haluaa aina olla kuskin paikalla. Monta kertaa olen tämän linkittänyt; koska se niin hyvin kuvaa myös nykyistä menoa: http://teachingamericanhistory.org/library/documen…
Venäjän historiaan ei kuulu yksityisomistuksen suoja tai ajatus valtiosta yksilön palvelijana. Yksilön tehtävä on palvella valtiota. Ja eliitillä on kaikki vain lainassa – lojaliteettia vastaan. Nämä tekijät poikkeavat jyrkästi eurooppalaisesta ihmiskäsityksestä.
Pitää itsenikin lukea tuo teos.
Ilmoita asiaton viesti
Kuljen ajatuksissani Moskovassa. On kevät, toukokuun puoliväli. Jokavuotinen sotilasparaati on pidetty. Pysähdyn Punaiselle torille ja katson karttaa. Kaukana kaakossa on Kazakstan. Etelässä Kaukasuksella ovat pienet maat Azerbaidžan ja Georgia (Gruusia). Lännessä on Venäjän miehittämä Krim. Sen jälkeen ovat Ukraina, Valko-Venäjä, Puola, Venäjän Kaliningrad, sekä Liettua, Latvia ja Viro. Loikkaan Suomenlahden yli. Luoteessa Suomi, jolla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa yli 1300 km. Pohjoisimpana, Jäämeren rannalla, on Natoon kuuluva Norja. Norjan ja Venäjän maarajan pituus on 196 km, Varanginvuonossa on 23 km merirajaa, Kuolan niemimaa ja Muurmanskin kanssa. Katso karttaliite.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005986953.html
Hyvin on Venäjä geopoliittiset korttinsa jakanut. Puskurivyöhykkeitä riittää. Vain Norjan, Latvian ja Viron kohdalla Natolla on suora rajayhteys Venäjään. Jos sotilaallinen kriisi kärjistyy äärimmilleen Naton ja Venäjän välillä, ovat läntisen sotilaspiirin rajanaapurit ensimmäiset häviäjät, Ukraina, Valko-Venäjä ja Suomi. Kremlissä on historia ja varsinkin sotilashistoria tarkkaan tutkittu. Kriisi pyritään ja ratkaistaan, Äiti Venäjän rajojen ulkopuolella. Tämä sotilasdoktriini löytyy varmasti Moskovasta. Geopolitiikkaansa ja sotilaallista varustautumistaan Venäjä ei yritäkään salata.
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251205…
Suomiko se oli joka sotilaallisen kilpavarustelun aloitti ?
Ilmoita asiaton viesti
Jos Venäjä olisi demokratia länsimaisessa mielessä, ei Nato-jäsenyys samassa määrin välttämätöntä olisikaan. Mutta koska Venäjä ei ole lähimainkaan kansanvaltainen demokratia, vaan siellä suvereenisin valtaoikeuksin päätökset tekee ja valtaa käyttää raakaan voimaan rakastunut pikku-Hitler, ei mitään muuta mahdollisuutta ole kuin olla osa demokraattisten maiden puolustusjärjestelmää, missä kansanvaltaiset maat monenkeskisesti päätöksiä tehden huolehtivat toistensa ulkoisesta turvallisuudesta eli puolustuksesta.
Vasemmistolaisessa aatemaailmassa Nato on sotilasliitto, mikä keksii uusia hyökkäyssotia käydäkseen niitä jäsenmaidensa kustannuksella. Sitä voi pitää hyvästä syystä absurdina käsityksenä, sillä järjestö on perustettu rauhaa yllä pitämään ja toimimaan Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklan pohjalta.
Surullisinta tuossa vasemmiston suhtautumisessa on, että nimen omaan vasemmisto oman käsityksensä mukaan mieltää olevansa rauhaa edistämässä maailmassa, mutta sotien jälkeisten oppien mukaisesti toimien on päätynyt sen etenemistä jarruttamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Harmillisesti sinulta on jäänyt sisäistämättä, että vasemmisto tänä päivänä vaikuttaa lähinnä länsi-euroopassa, Venäjällä vallitsee oikeistolainen, kansanvaltainen demokratia. Olkoon vasemmisto järjestetty ylläpitämään ”rauhaa”, sitähän se vasemmistolaisissa käsissä tänä päivänä on.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Antero Eerola, erittäin hyvä kirjoitus, lisää tällaista! Jokainen tolkku suomalainen vastustaa natoa henkeen ja vereen, joten tämä olisi mitä oivallisin vaaliteema kannatukseltaan alati heikentyvälle Vasemmistoliitolle!
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikka Eurooppa on kriisiytynyt, Suomen ei ole syytä tehdä uusia johtopäätöksiä sotilaallisesta liittoutumisesta.”
Hyvä Antero Eerola, pyydän sinua kertomaan muutaman tärkeimmäin syyn miksi sotilaallinen liittoutuminen on Suomelle haitallista. Tämä on tärkeää, siksi, että voitaisiin siirtyä tunnetasolta asiatasolle. Minusta tuntuu, että olet väärässä, mutta jos et kerro perusteita väitteillesi, en voi kuin todeta, että olemme eri mieltä. Sitten päädytään siihen tunnettuut ”juupas – eipäs” kinaan, joka on loputon.
Siis, jos sinulla on asiallisia perusteita väitteellesi, että sotilaallinen liittoutuminen on Suomelle haitta, anna konkreettisia esimerkkejä, mitä ne ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Ohjukset apuun. Tällainen on S-400, ”Triumfi” (C-400 Триумф eli, Natonimi SA-21 Growler) venäläinen ilmatorjunta- ja ohjustentorjuntaohjus. Ohjusmalleissa 48N6DM, 48N6E3 ja 48N6E2 kantama on noin 200 km ja maksimi torjuntakorkeus 60 km. Teoreettisilla arvoilla ei ole tekemistä käytännössä. Suomelle riittää 30 km torjuntakorkeus ja 100 km kantama, jotka ovat realistisia.
S-400 patteristo on liikkuva järjestelmä joka perustuu maastokuorma-autoihin, nopeus teillä 65 km/h ja maastossa 25 km/h. Patteristoon kuuluu 8 puoliperävaunun ohjusalustaa (lavettia), jokaisessa on 4 ohjusta (ohjuspatteri) yhteensä 32 ohjusta. Täysperävaunussa on ohjaus- ja komentokeskus sekä tutka. Järjestelmän väitetään kykenevän torjumaan hävittäjiä, pommikoneita, häivelentokoneita, risteilyohjuksia ja keskimatkan ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka on alle 3500 km ja nopeudet alle 4,8 km/sekuntia.
Yhden patterin torjuntasektori on 360 astetta joten peittoalueen pinta-ala on noin 30000 km². Suomen vaativat ja haasteelliset maasto-olosuhteet toimivat rajoitteena. Kun koko maata puolustetaan, tarvitaan torjuntaohjuspataljoona, johon kuuluu kaksi patteristoa. Näistä muodostetaan 12 patteria jaettuna kolmeen 4 patterin muodostamaan itsenäiseen yksikköön, torjuntaohjusjaokseksi, jokaisessa on 16 ohjusta. Yksi jaos, neljä patteria on liikkuvana reservinä. Jokaisessa ohjusjaoksessa on oma ohjaus- ja komentokeskus, tutkalaitteisto sekä lataus- ja kuljetuskalusto. Pohjoisin jaos sijoitetaan Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle, toinen jaos Kainuu, Pohjanmaa ja Keski-Suomen alueelle sekä kolmas Etelä-Suomen alueelle.
Tämä tarkoittaisi puolustusvoimiin vähintään 2000 uutta vakinaista sotilasvirkaa joiden tehtävänä on päivystys, valvonta 24/7/365 vrk, koulutus, ylläpito, huolto jne. Tämän lisäksi jokaisesta vuotuisesta kutsuntaerästä olisi koulutettava noin 200 henkilöä ohjusaselajiin ja sen reserviin. Jokaisen jaoksen lähisuojaus vaatisi 4 jääkärikomppaniaa. Kahden ASRAD-R (ItO2005) ohjusjärjestelmän omasuojaus tarvitaan jokaiselle jaokselle. Näin suojattaisiin mahdollisessa kriisitilanteessa ohjusjaoksia jotka eittämättä olisivat vihollisen ensivaiheen tuhoamislistan kärjessä. Mahdollisessa kriisitilanteessa varastossa tulisi olla käyttövalmiina vähintään 800 ohjusta.
Tällaisen torjuntaohjuspataljoonan hankinta, käyttöönotto ja koulutus kestäisi 5-7 vuotta. Ohjusten käyttöaika riippuu ohjusmallista, käytännössä ohjukset olisi uusittava noin 10-15 vuoden välein. Hinta-arvio torjuntaohjuspataljoonalle on noin 3-5 miljardia euroa.
Suomen ilmatila olisi ilmatorjunnan kannalta nyt suhteellisen hyvin suojattu mahdollisen kriisin uhatessa. Aukoton ja täydellinen suoja ei tämäkään järjestelmä ole, kaikkea muuta. Torjuntaohjuspataljoona sekä ilmavoimilla käytössä olevat 72 kpl Jas Gripen 39-E/F monitoimihävittäjää, kolme 24 koneen aktiivilennostoa, nostaisivat kyllä merkittävästi mahdollisen vihollisen hyökkäyskynnystä. Ei tarvitsisi vilkuilla sen enempää Moskovaan kuin Washingtoniin. ”Nato-optiot” sekä ”Eu-armeija” voitasiin unohtaa.
”Чухонцы обороняются ракетами”, ”Sushnat puolustautuu ohjuksin”.
”Contract signed in October 2018 during an official meeting between Russia’s President Vladimir Putin and India’s Prime Minister Narendra Modi in New Delhi. Deal worth of $5.43 billion includes delivery of 5 regiments of the S-400 air defence system for the Indian Air Force by 2020”. https://en.wikipedia.org/wiki/S-400_missile_system
Iltalukemiseksi, ilmatorjunnantarkastaja, evp. res. eversti Ahti Lappi ”Ilmatorjunta kylmässä sodassa” ISBN 951-95594-4-2 2003
Ilmoita asiaton viesti
Suomen merkitys puskurivyöhykkeenä on aika pieni, koska olemme melko kapea kaistale. Siitä roiskii yli nopeasti. Mutta pituutta on, ja Suomen Nato -okkupaatio on eräänlainen ”viimeinen naula arkkuun” Venäjän kannalta. USA on nimenomaan pyrkinyt ja onnistunut napsimaan Venäjän puskurivyöhykkeitä yksi toisensa jälkeen. Tarvitaan pieni paussi teatteriesityksessä, sitten jokin false flag -kärhämä, joka paisutellaan rutiinilla suuriin mittoihin, ja hyökkäyssota Venäjälle voi alkaa (mikäli länsivaltojen sisällispoliittinen tilanne sitä vaatii).
Minusta ainoa sotilaallinen valttimme oli väestön tietynlainen oletettu lannistumattomuus mahdollisen sotilaallisen intervention tapahtuessa. Siksi Suomessa on ollut valtava mediamyllytys päällä 1990 -luvun lopusta lähtien, tavaton tiedustelutoiminta ja avainhenkilöiden ja -organisaatioiden puutarhurointi.
Lopputuloksena olemme menettäneet kyseisen edun. Kun nyt Suomessa ajaa vieraan valtion sotavoimien kalustoa maantiellä, emme heittele maalia tuulilasiin, emme pilaa ruoka-annoksia jne. Asennemuutoksen näkee käytännössä vuosittain. Me olemme alistuneet!
Ilmoita asiaton viesti