Hävittäjäkaupoissa kenraalit edustavat ostajaa ja myyjiä
Edellinen blogini Suomen hävittäjähankintojen politisoimisen välttämättömyydestä sai aikaan ärhäkkää keskustelua. Niin pitää ollakin. Asia on nostettava eduskuntavaaliteemaksi.
Jännää on, miten moni oikeistolainen armeijan ystävä katsoo, että politiikka on pidettävä mahdollisimman kaukana asekaupoista. Eikö hävittäjähanke kestä poliittista harkintaa, toisin sanoen kansanvaltaista päätöksentekoa? Onko demokratia uhka asekaupoille?
Kiintoisin kysymys näyttää olevan hävittäjäkoneiden määrä. Ytimessä ovat kuitenkin turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaikutukset.
Mielenkiintoista on, että 64 koneen vaatimusta on julkisuudessa perusteltu turvallisuustilanteen muutoksella. Tällä linjalla on esimerkiksi hävittäjien korvausprojektin vetäjä, kenraali evp. Lauri Puranen.
Kun Hornet-hankintoja tehtiin 1990-luvun alussa, turvallisuustilanne oli kiistatta toinen. Mutta jo tuolloin päädyttiin lukuun 64. Miten on mahdollista, että pääesikunnassa perustellaan kahdella eri turvallisuusympäristöllä täsmälleen yhtä suurta konemäärää? Vielä kylmän sodan vuosina Suomi tuli toimeen kahdella hävittäjälaivueella, vaikka Suomi oli kooltaan tiettävästi yhtä suuri kuin nyt.
Kyse ei ole siitä, että me hävittäjähankintojen arvostelijat emme tietäisi, mihin perustuu vaatimus 64 koneesta.
Asiaa seuraavat ymmärtävät, että kenraalit perustelevat määrää niin sanotulla ilmavoimien taistelutavalla. Yksinkertaistettuna: sen mukaan Suomi jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen ilmapuolustusalueeseen, kumpikin pituudeltaan 500 kilometriä. Sotatilanteessa ilmavoimat menisivät taisteluun neljän koneen parvissa, joista kaksi toimisi pohjoisessa ja kaksi etelässä. Lisäksi neljä parvea olisi joko matkalla taisteluun tai sieltä pois. Neljä parvea olisi tankkauksessa ja asetäydennyksessä. Lisäksi ainakin neljäsosa on jatkuvasti huollossa ja siksi maassa.
Kun nämä ynnää yhteen, saadaan summaksi 64.
Oletus on paitsi teoreettinen, myös tarkoitettu sellaiseen maailmaan, jota ei kukaan järjissään oleva ihminen voi haluta. Se tarkoittaisi tilannetta, jossa Suomen ilmatilassa (ja samalla maaperällä) käytäisiin täysimittaista sotaa. Käsillä olisi eurooppalainen suursota, jonka osapuolilla on ydinaseita. Sellaisessa voi tuskin olla voittajia.
Tosin sotaan kiiruhtajiakin tuntuu olevan. Heihin lukeutuu ainakin entinen ulkoministeri, nykyinen pankinjohtaja Alexander Stubb, joka jo vuonna 2016 vähätteli sotilaallisen liittoutumisen vaikutuksia sanomalla
että ” Suomi ei nykyisessäkään tilanteessa voisi jäädä konfliktin ulkopuolelle, jos esimerkiksi Viroon kohdistuisi hyökkäys”. Toinen ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja arvosteli Stubbia tuolloin sanomalla, että se voidaan tulkita jopa ”oma-aloitteiseksi ilmoittautumiseksi tällaiseen konfliktiin”.
Stubbin jalanjäljissä rintamalle ilmoittautuu myös kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki, jonka mielestä Suomi ei voisi jäädä lähialueiden konfliktin ulkopuolelle, mutta se ei myöskään olisi meidän intressimme.
Sodan ulkopuolelle jääminenkö ei ole Suomen intresseissä? Juuri tällaisten avausten takia Natossa pitäisi olla innokkaimmille mahdollisuus myös henkilöjäsenyyteen.
Suomalaisten laajasti ja vakaasti kannattaman liittoutumattomuuspolitiikan perusajatus on juuri se, että jos muut ajautuvat konfliktiin, meillä on mahdollisuus pysyä sen ulkopuolelle.
Mahdollisilla tulevilla hävittäjillä pitääkin olla sama tehtävä kuin Horneteilla: että niitä ei ikinä käytetä ns. tositoimissa.
* * *
Samalla on selvä, että Suomi tarvitsee suorituskyvyn oman ilmatilansa ja alueensa koskemattomuuden valvomiseen ja suojaamiseen. Itsenäisellä maalla pitää olla itsenäinen ja uskottava puolustus. Koska Suomi ei ole Natossa eikä menossa sinne, pitää uskottavuutta olla omasta takaa. Puolustuksen on oltava niin vahva, että Suomen valtioalue pysyy kaikkien sitä koskevien sotilaallisten spekulaatioiden ulkopuolella.
Mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että kenraalit saavat tuosta vaan kaiken rahan, jota he pyytävät. Ongelmalliseksi kuvion tekee se, että korkeat upseerit ovat paitsi ostajan, myös myyjän tiskin puolella.
Ulkomaisia asejättejä Suomessa edustaa joukko lobbausfirmoja – tai kuten fiinisti sanotaan ”viestintätoimistoja” – jotka edistävät niiden etuja Suomessa.
Puolustusvoimista korostetaan, että kyse ei ole kaupustelusta tai lobbaamisesta vaan ”tietopyynnön analysoimiseen liittyvästä asiantuntijapalvelusta”. Toisin sanoen viestintätoimiston palkolliset auttavat aseyhtiöitä tulkitsemaan sitä, mitä armeija haluaa. Kuinkahan paljon heidän kauttaan kulkee salassa pidettävää tietoa Suomen puolustuksesta ulkomaisille asevalmistajille ja niiden taustahallituksille? Lisävaltuuksia pian saava Supo ja sotilastiedustelu varmaan jo selvittelevät asiaa?
Lobbaustoimistojen palkkalistoilla on edustava joukko entisiä kenraaleja, muita korkeita upseereita ja pari entistä puolustushallinnon johdossa toiminutta poliitikkoa Ruotsalaisesta Kansanpuolueesta.
Heihin kuuluvat Eurofighter Typhoonin leivissä olevat ilmasotakoulun entinen johtaja, eversti Jukka Ahlberg, entinen puolustusministeriön ylijohtaja Eero Lavonen ja itse ex-ministeri Jan-Erik Enestam.
Jas Gripenin joukkueessa on ilmavoimien entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Kari Salmi. Ranskalaiselle Dassault Rafalelle neuvoja antavat puolustusvoimien entinen esikuntapäällikkö, vara-amiraali Kari Takanen ja entinen puolustusministerin valtiosihteeri Marcus Rantala. Super Hornetiltä taas palkkaa saa puolustusvoimien entinen komentaja Juhani Kaskeala.
Voittajajoukkueeseen saattaa silti kuulua Karjalan lennoston entinen komentaja, eversti Ossi Sivén, joka auttaa amerikkalaisen Lockheed Martinin F-35-koneen kauppoja Suomeen. Se on todellisuudessa kone, jota kenraalit suosittelevat poliitikoille, kun valinnan aika tulee. Siitä on helppo lyödä vetoa.
* * *
Hävittäjien suhteen pitää ottaa huomioon myös muita tekijöitä.
Suomessa on käyty kiivasta keskustelua asekaupasta sotaa käyvien maiden kanssa. Marraskuussa hallitus teki päätöksen, jonka mukaan uusia asevientilupia ei enää myönnetä Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin. Se on oikein, vaikka jo myytyihin Patrian panssareihin varaosamyynti jatkuu.
Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien johtama (sekä Yhdysvaltojen tukema) arvokoalitio on käynyt Jemenissä sotaa, jolla on aiheutettu yksi aikamme suurimmista humanitaarisista katastrofeista. On kestämätöntä, että myös suomalaiset asejärjestelmät ovat kärjistämässä tätä katastrofia.
Samalla Suomessa pitäisi tehdä muitakin johtopäätöksiä kansainvälisestä asekaupasta. Suomi nimittäin harjoittaa jatkuvasti kasvavaa asekauppaa – ja muuta kahdenvälistä sotilasyhteistyötä – sellaisen maan kanssa, joka käy tällä eniten sotia maailmassa. Tämä sotimisen suurvalta on kiinni monella maailman konfliktialueella: Afganistanissa Irakissa, Pakistanin luoteisosissa, Somaliassa, Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä. Eikö tämäkin pitäisi ottaa osaksi hävittäjähankintojen poliittista harkintaa? Vai ovatko yhden suurvallan sodat enemmän hyväksyttäviä kuin toisten?
Nykyisessä maailman tilanteessa pitäisi muutenkin miettiä enemmän liennytystä kuin hävittämistä. Enemmän pitäisi rakentaa rauhaa kuin harjoitella sotaa. Vain näin voidaan luoda kestävää turvallisuutta. Se on kovaa, kylmää realismia. Sinisilmäistä, pahantahtoista naivismia on kuvitella, että suomalaisten turva on kiihtyvässä varustelussa.
Antero Eerola kirjoitti: ”…Tosin sotaan kiiruhtajiakin tuntuu olevan. Heihin lukeutuu ainakin entinen ulkoministeri, nykyinen pankinjohtaja Alexander Stubb, joka jo vuonna 2016 vähätteli sotilaallisen liittoutumisen vaikutuksia sanomalla, että ” Suomi ei nykyisessäkään tilanteessa voisi jäädä konfliktin ulkopuolelle, jos esimerkiksi Viroon kohdistuisi hyökkäys”. Stubbin jalanjäljissä rintamalle ilmoittautuu myös kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki, jonka mielestä Suomi ei voisi jäädä lähialueiden konfliktin ulkopuolelle, mutta se ei myöskään olisi meidän intressimme. Sodan ulkopuolelle jääminenkö ei ole Suomen intresseissä? Juuri tällaisten avausten takia Natossa pitäisi olla innokkaimmille mahdollisuus myös henkilöjäsenyyteen…”
Onko blogistilla vaikeuksia luetun ymmärtämisessä?
Vai että Stubb mukamas ”kiiruhti” sotaan ja ”vähätteli” liittoutumisen vaikutuksia? Stubbhan tarkoitti lauseellaan sitä, että jos Venäjä hyökkäisi Viroon, Suomi ei nimenomaan nykyisessä tilanteessa (eli liittoutumattomana) mitenkään VÄLTTYISI joutumasta konfliktiin mukaan! Stubb ei todellakaan vähätellyt, vaan nimenomaan korosti Suomen sotilaallisen liittoutumisen tärkeyttä, jotta Suomenlahden pohjoisrantakin pysyisi omassa hallinnassamme. Mikä tuossa on niin vaikeata?
Samalla tavoin blogisti pahoinpitelee myös Lepomäen lausuntoa antamalla ymmärtää, että Lepomäen mielestä Suomen intresseissä olisi mukamas päästä mukaan lähialueiden konflikteihin!
Jos kyseessä ei ole luki-häiriö, sitten kyseessä on tahallinen vääristely.
Noilla eväilläkö Vasemmistoliitto on lähdössä eduskuntavaaleihin keskustelemaan turvallisuuspolitiikasta?
Ilmoita asiaton viesti
”Samalla on selvä, että Suomi tarvitsee suorituskyvyn oman ilmatilansa ja alueensa koskemattomuuden valvomiseen ja suojaamiseen. Itsenäisellä maalla pitää olla itsenäinen ja uskottava puolustus.”
Tuostahan minäkin olen samaa mieltä. Lisäksi kiitän tuosta kenraalien roolien kertomisesta noiden viestintätoimistojen osalta. Oli jäänyt minulta havaitsematta aiemmin.
Muutoin näen, että poliitikkojen tehtävä on etupäässä rajata puolustusbudjetti, ei niinkään lentolaitteiden lukumäärää.
Ilmoita asiaton viesti
”Oletus on paitsi teoreettinen, myös tarkoitettu sellaiseen maailmaan, jota ei kukaan järjissään oleva ihminen voi haluta. Se tarkoittaisi tilannetta, jossa Suomen ilmatilassa (ja samalla maaperällä) käytäisiin täysimittaista sotaa.”
Voi toki olla että olen ymmärtänyt koko touhun pieleen, mutta eikös koko puolustusvoimien idea ole se, että pystytään uskottavasti toimimaan tuollaisessa tilanteessa?
Ilmoita asiaton viesti
”Oletus on paitsi teoreettinen, myös tarkoitettu sellaiseen maailmaan, jota ei kukaan järjissään oleva ihminen voi haluta. Se tarkoittaisi tilannetta, jossa Suomen ilmatilassa (ja samalla maaperällä) käytäisiin täysimittaista sotaa.”
Minä en ymmärrä miksi kukaan järjissään oleva ihminen haluaisi tilannetta, jossa Suomi ei pystyisi puolustautumaan mahdollisen aggression sattuessa. Blogin luettuani en edelleenkään ole varma, että kukaan järjissään oleva ihminen sellaista haluaisi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jännää on, miten moni oikeistolainen armeijan ystävä katsoo, että politiikka on pidettävä mahdollisimman kaukana asekaupoista. Eikö hävittäjähanke kestä poliittista harkintaa, toisin sanoen kansanvaltaista päätöksentekoa? Onko demokratia uhka asekaupoille?”
Miksi aloitat saman keskustelun alusta uudelleen? Jo edellisessä blogissasi toin esille, että poliittista harkintaa, toisin sanoen kansanvaltaista päätöksentekoa sisältyy jo HX-projektin prosessiin aivan itsestään selvästi. En viitsisi ihan kaikkea kirjoittaa kahteen kertaan, joten voisit palata jo aiemmin keskusteltuun.
Yksi monitoimihävittäjän viidestä valintaperusteesta on turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, joka selvitetään puolustusministeriön johdolla – kaiketi yhteistyössä tulevan eduskunnan puolustusvaliokunnan kanssa, jonka kaikki jäsenet ovat poliittisen valtakirjan äänestäjiltä saaneita kansanedustajia.
Sekä puolustusministerin että puolustusvaliokunnan jäsenten valinta riippuu täysin eduskuntavaalien tuloksesta 14. huhtikuuta 2019. Ennen Hornetin seuraajan ostopäätöstä v. 2021 poliitikot saavat sanoa asiaan sanottavansa aivan vuorenvarmasti, kuten kansanvallassa kuuluukin.
Eikö Sinulle riitä tähän edustuksellinen demokratia, vai kaipaatko tähän lisäksi jotakin ulkoparlamentaarista kaduilla riekkumista?
Moneenko kertaan pitää jauhaa kysymystä hävittäjien määrästä? Se on jo vastattu useampaan kertaan eri tahoilta täysin pätevästi, eikä lukuun 64 sisälly mitään mystiikkaa. Totta kai 100 olisi parempi ja vastaisi normaalimpaa eurooppalaista käytäntöä, mutta se edellyttäisi myös organisaation ja infrastruktuurin laajentamista nykyisestä.
Vai oletko sitä mieltä, että mahdollisena kriisiaikana pitää vaarantaa Suomen kykyä elää rauhassa madaltamalla hyökkäyskynnystä alimitoitetulla ilmapuolustuksella?
Laskuharjoituksesi on päätön, eikä ”neljä parvea olisi joko matkalla taisteluun tai sieltä pois” ole kenenkään muun hengentuote.
”Käsillä olisi eurooppalainen suursota, jonka osapuolilla on ydinaseita. Sellaisessa voi tuskin olla voittajia.” Sekö sitten on Sinulle peruste luopua puolustamasta suomalaisia mahdollisen sodan sattuessa? Mitä Sinulla on kansaamme vastaan?
”Suomalaisten laajasti ja vakaasti kannattaman liittoutumattomuuspolitiikan perusajatus on juuri se, että jos muut ajautuvat konfliktiin, meillä on mahdollisuus pysyä sen ulkopuolelle.” – Siis juuri aivan samoin kuin 1939. Hyvinkö se toimi silloin?
”Mahdollisilla tulevilla hävittäjillä pitääkin olla sama tehtävä kuin Horneteilla: että niitä ei ikinä käytetä ns. tositoimissa.” – Ne tehtävät määräytyvät päätöksistä, joita ei lainkaan tehdä Suomessa. Horneteja käytetään tositoimiin vaikka välittömästi jos tarve vaatii, aivan kuten muitakin valmiusyksiköitä. Toivomme tietenkin että kaikki sotamateriaali kuluu pelkästään harjoituksissa, mutta eihän se ole ennenkään riippunut suomalaisten toiveista.
”Itsenäisellä maalla pitää olla itsenäinen ja uskottava puolustus. Koska Suomi ei ole Natossa eikä menossa sinne, pitää uskottavuutta olla omasta takaa. Puolustuksen on oltava niin vahva, että Suomen valtioalue pysyy kaikkien sitä koskevien sotilaallisten spekulaatioiden ulkopuolella.” – Vaihteeksi kirjoitat asiaakin: juuri tähän ollaan pyrkimässä. Mutta miksi sitten hetikohta ämpyilet sitä vastaan?
”Kuinkahan paljon heidän kauttaan kulkee salassa pidettävää tietoa Suomen puolustuksesta ulkomaisille asevalmistajille ja niiden taustahallituksille?” – Tuo rikosepäilysi lienee jo lähellä kunnianloukkauksen rajaa – juristit pystyvät varmasti arvioimaan sitä täsmällisemmin.
”Lisävaltuuksia pian saava Supo ja sotilastiedustelu varmaan jo selvittelevät asiaa?” – Eikös Vasemmistoliitto ole koko ajan tehnyt kaikkensa niiden valtuuksien kampittamiseksi?
Montakos blogia vielä aiot kirjoittaa samoista asioista?
Tämä blogi ei ainakaan vahvista käsitystä sellaisesta poliitikkojen käsityskyvystä, joka olisi hyödyksi ylipäätään minkään ongelman ratkaisemisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kylmän sodan aikana vaikuttivat asehankintoihin muut voimat kuin Suomen tarpeet.
Muistaakseni tuolla kahdella Mig laivuella ei ollut edes kunnon aseistusta. Voidaan mielestäni sanoa että silloiset ilmavoimat olivat täysin voimattomat. Lentokuolutusta silloisella kalustolla kuitenkin onneksi pystyttiin antamaan.
Vertaus nykytilaan ei ole kovinkaan hyvä sillä silloin Suomi oli täysin Neuvostoliiton määräysvallan alla.
Tottakai olisi hienoa jos sotia ei olisi eikä aseisiin tarvitsisi sijoittaa rahoja joille olisi muutakin käyttöä.
Valitettavasti tarvitsemme kuitenkin aseita luodaksemme uskottavan kuva kyvystämme puolustaa maatamme.
Turvallisuus on ihmisen yksi tärkeimmistä tarpeista ja ainakin minä olen vamis hyväksymään tulevan hävitäjähankinnan.
Sinä päivänä kun pahimmat turvallisuudenuhkaajat alkavat riisumaan itseään aseista olen valmis siihen että myöskin Suomi seuraa esimerkkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Hannu Monosen kirjoittama tämän blogin ensimmäinen kommentti on poistettu? Siinä oli nimittäin paljon asiaa. Voisiko blogisti vastata?
Ilmoita asiaton viesti
Halusin editoida sitä sanan vaihdolla, korjata kirjoitusvirheen ja täydentää puuttumaan jääneen sanan. Blogistin käyttämä ennakkohyväksynnän menettely viivästytti asiaa – nyt kommenttini on paikallaan täsmälleen tarkoittamassani muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun konemäärä tuntuu olevan tärkeä, niin kai tässä yhteydessä esitetään myös optimikonemäärä Suomelle? Nythän on kahden kirjoituksen voimin kerrottu 64 koneen olevan Suomelle liikaa, joten ilmeisesti esittämänne konemäärä olisi pienempi? Varsinkin kun reunaehtona on kuitenkin blogistin mukaan:
”Samalla on selvä, että Suomi tarvitsee suorituskyvyn oman ilmatilansa ja alueensa koskemattomuuden valvomiseen ja suojaamiseen. Itsenäisellä maalla pitää olla itsenäinen ja uskottava puolustus. Koska Suomi ei ole Natossa eikä menossa sinne, pitää uskottavuutta olla omasta takaa. Puolustuksen on oltava niin vahva, että Suomen valtioalue pysyy kaikkien sitä koskevien sotilaallisten spekulaatioiden ulkopuolella.”
Ilmoita asiaton viesti