Ruotsin Nato-ovi pysyy kiinni
Kun Ruotsi aivastaa, Suomi vilustuu. Suomi onkin ainoa maa maailmassa, jossa Ruotsin vaaleilla on merkitystä, kuten kirjailija Jörn Donner on aivan oikein todennut. Siksi myös meillä seurataan tiiviisti länsinaapurin tapahtumia ja nyt alkaneita uuden hallituksen synnytystuskia.
Valitettavasti huomio on pyörinyt vain yhden asian ympärillä: äärioikeistolaisen Ruotsidemokraattien nousussa. Vaikka voitto oli selvä, maanvyörymäksi sitä voi tuskin sanoa. Korkeintaan se oli muukalaisvihan synkkä mutavyöry.
Ruotsidemokraattien voitto oli lopulta ”vain” 4,7 prosenttiyksikköä. Samalla Vasemmistopuolue ja keskusta – sen jyrkimmät vastustajat kummassakin blokissa – etenivät yhteensä saman verran. Myös vastavoimat vahvistuivat.
Ruotsidemokraatit on puhtaasti yhden asian liike, joka nimeää tietyt maahanmuuttajaryhmät syntipukeiksi käytännössä kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Silloin ei edes puhuta maahanmuutosta ilmiönä tai käsiin rapistuvien ruotsalaislähiöiden sosiaalisista ongelmista. Ruotsidemokraateille ihmiset ja ihmisryhmät ovat ongelma.
Nyt perussuomalaiset haluavat samaa Suomeen. Joihinkin se voi purra, mutta kuten Ruotsissakin: suurimpaan osaan ei ikinä.
Rasistinen vöyhääminen pitää torjua jyrkästi. Mutta jospa se ei olekaan pääsyy äärioikeiston nousuun?
Ehkäpä kannatuksen juurisyyt ovat siinä markkinavoimien sanelemassa globalisaatiossa, joka tarjoaa tavallisille ihmisille vain epävarmuutta omasta työpaikasta, työsuhteesta, toimeentulosta ja tulevaisuudesta? Samalla kansalaiset näkevät, kuinka asuminen kallistuu tai säästöjen takia jonot julkisiin palveluihin vain kasvavat.
Siksi äärioikeiston seireenien on helppo sanoa, että se on maahanmuuttajien syy. Syntipukkeja he osaavat nimetä, mutta eivät haastaa yhteiskunnan todellisia eliittejä. Potkitaan heikompia, ei vahvempia.
Ruotsissakin häviäjiä olivat ennen muuta vanhat, väsyneet ja kylläiset valtapuolueet – samat demarit ja keskustaoikeisto, jotka ovat luiskahtaneet alamäkeen monissa muissakin Euroopan maissa esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Norjassa tai Hollannissa. Sinipunan puolueet ovat esiintyneet toistensa vaihtoehtoina, vaikka noudattavat valtaan tullessaan usein samanlaista politiikkaa tai jopa hallitsevat yhdessä.
Ne eivät ole osanneet vastata ihmisten hätään. Markkinoiden vapauttamisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin tarjotaan vain lisää sitä samaa. Ja ehkä ylimielisiä tuhahduksia, että kaikkien pitää noudattaa ”eurooppalaisia, liberaalin demokratian arvoja”.
Demareista vasemmalla olevan vasemmiston tavoitteena ovat työ ja toimeentulo, turvalliset työsuhteet, sosiaalinen tasa-arvo, markkinoiden sääntely ja kattavat julkiset palvelut. Silloin jää vähemmän tilaa myös syntipukkien hakemiselle.
* * *
Suomessa eduskuntavaalit pidetään ensi vuoden huhtikuussa. Siihen mennessä Ruotsin vaalit on jo unohdettu. Kaikuja voi silti yhä olla ilmassa.
Naapurimaiden käytännön yhteistyöhön Ruotsin tuloksella tuskin on vaikutusta. Kaikki olemassa oleva taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten suhteiden moninaisuus säilyy ja varmaan lisääntyykin, oli vallassa sitten porvari- tai punavihreä blokki tai joku näiden yhdistelmä. Se koskee myös turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä.
Suomessa moni Naton ystävä on elätellyt toiveita siitä, että porvarillisen rintaman nousu hallitukseen veisi Ruotsin kolkuttelemaan sotilasliiton ovea. He joutuvat pettymään.
Ensinnäkin Nato-jäsenyyttä vastustavat puolueet – demarit, vasemmisto, vihreät ja ruotsidemokraatit – saivat selvän enemmistön valtiopäiville. Tällaisen enemmistön yli edes mahdollinen porvarihallitus ei voi hakea Nato-jäsenyyttä.
Toisekseen tämän mittaluokan asia vaatii Ruotsissa konsensusta eli käytännössä demareiden suostumusta. Sellainen ei ole näköpiirissä, vaikka se on joidenkin toiveissa myös Suomessa.
Samalla myös Suomen Nato-jäsenyys on yhä kauempana. Presidentti Sauli Niinistö on tehnyt selväksi, että hänen presidenttikaudellaan Nato-jäsenyys voisi ajankohtaistua kahdessa tapauksessa.
Yksi on se, että Ruotsi päättäisi lähettää hakemuksen. Toinen on se, että Venäjä alkaisi nähdä EU:n samanlaisena vihollisena kuin Naton. Niinistön ensimmäinen ehto ei ainakaan nyt toteudu, tuskin toinenkaan.
Saatat NATO-näkemyksen suhteen olla oikeassakin. Mielestäni Suomen ja Ruotsin paikka olisi ilman muuta NATO:ssa, etenkin Suomen surullisen miinakiellon jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja Ruotsin NATO jäsenyys on Venäjän toimista kiinni. Uhkaamalla eurooppaa valloituspolitiikalla Venäjä saa nopeasti Ruotsin ja Suomen liittymään NATO:oon.
NATO on erinomainen euroopan rauhan takaava organisaatio joka pitää Venäjän ”suurvalta” intohimot kurissa !
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän sotilasdoktriinissa Nato on määritelty viholliseksi. Tämä ei tarkoita, että Naton jäsenvaltiot olisivat vihollisia. Nato toimii puolustusliittona ja se aktivoituu silloin kun sen jäsenvaltioon on hyökätty. Kun Venäjä määrittelee tämän 5.artiklan mukaisen puolustustoiminnan vihollisuudeksi, siitä voi päätellä jotakin.
Suomessa kansalaiset vastustavat Natojäsenyyttä, koska ovat ymmärtäneet niin, että pelkka Naton jäsenyys tekisi Suomesta Venäjän vihollisvaltion. Tämä on väärä käsitys, ellei tulkita niin, että kaikki Naton jäsenvaltiot (esim. Turkki ja Kreikka) ovat Venäjän vihollisia.
Puolustusliiton jäsenyys ei muuttaisi Suomen ulkopoliittisia linjauksia, vai voiko joku liittoutumista vastustava perustella miksi Suomi muuttaisi ulkopolitiikkaansa?
Ilmoita asiaton viesti
Italian suuruisella taloudella ei maita valloiteta neulanpistoja vain.
Kiinalla ja USAlla on rikkautta valloittaa yksi aseilla ja toinen ostamalla.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti kirjoittaa: ” Presidentti Sauli Niinistö on tehnyt selväksi, että hänen presidenttikaudellaan Nato-jäsenyys voisi ajankohtaistua kahdessa tapauksessa.
Yksi on se, että Ruotsi päättäisi lähettää hakemuksen. Toinen on se, että Venäjä alkaisi nähdä EU:n samanlaisena vihollisena kuin Naton. Niinistön ensimmäinen ehto ei ainakaan nyt toteudu, tuskin toinenkaan.”
Tuossa linkissä presidentinvaalin keskusteluun, ehdokas Niinistö toteaa, että Naton jäsenenä menettäisimme edun pysytellä kriisien ulkopuolella, jos esim. Venäjä hyökkäisi Baltiaan.
Luulisi, että puolustusvoimien ylipäälliköllä olisi realistisempi käsitys Venäjän sotilaallisista toimista sellaisen kriisin tai hyökkäyksen aikana.
Melko varmaa olisi se, että Suomen etelärannikolta, joko Nato tai Venäjä kiirehtisi hankkimaan tukikohdan / tukikohtia. Kriisin osapuolet eivät jättäisi selustaa sen varaan, että Suomi pysyisi kriisin ulkopuolella.
Erikoinen olisi myös tilanne, jossa Venäjä alkaisi nähdä EU:n samanlaisena vihollisena kuin Naton. Jos se tarkoittaa sitä, että pelkkä organisaatio määritellään viholliseksi, ei sen jäsenmaat, niin mikäpäs siinä. Ei kai meitä niin paljoa haittaisi se, että Venäjä pitäisi vihollisenaan kahta Brysselissä päämajaansa pitävää organisaatiota.
Tämän voi katsoa tarkoittavan ko. organisaation tekemien päätösten vastustamista. Kun ajatellaan näitä päätöksiä Venäjän kannalta, ehkä suurempi haitta Venäjälle ovat EU:n tekemät talouspakotteet kuin Naton päätökset hyväksyä uusia jäseniä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi tekee turvallisuuspoliittiset päätökset täysin itsenäisesti itsenäisenä valtiona. Näin on annettu ymmärtää julkisuudessa. Tämä koskee myös mahdollista Natoon liittymistä.
Mitä Natoon tulee, niin Natomaa Turkki ja Venäjä ovat nykyään erinomaisissa väleissä keskenään. Itse Nato-jäsenyys ei tunnu olevan mikään ongelma tässä itänaapurille.
Mikäli Ruotsi liittyisi jossain vaiheessa Natoon, Suomen olisi ilman muuta seurattava perässä.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin vaalien Nato-kysymystä koskeva analyysi hyvä.
Ruotsidemokraatteja koskeva analyysi oksettavaa epä-älyllistä sontaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistön logiikka on todellisuuden faktat kieltävä. Vain viisi unionin jäsenmaata eivät ole Naton jäsen. Jos Nato on Venäjän vihollinen kriisin tullen, sitä on myös unioni. Suomi on sitoutunut EU:n ulkopolitiikkaan. Juuri tänään Juncker piti puheenvuoron, minkä mukaan ulkopolitiikan päätöksentekoa entisestään aiotaan yksinkertaistaa siirtymällä määräenemmistöpäätöksiin. Kehitys on selvä niin ulkopolitiikan kuin turvallisuuspolitiikan osa-alueella.
Viivyttelystä ei ole hyötyä. Sen vuoksi onkin kysyttävä, miksi pitäisi odottaa päivää, milloin unioni on Venäjän vihollinen, kun voidaan liittyä nyt unionin ollessa vielä ystävä Venäjälle. Mielestäni liittymisen kynnys kasvaa suuremmaksi, jos jäädään odottamaan. Suomihan muuttuisi Venäjälle tuplavihollismaaksi.
Jos uskotaan Niinistöä, että unionilla ja Natolla ei ole nyt napanuoraa, ei sitä ole tulevaisuudessakaan. Nato-jäsenyys kasvattaa sotilaallisen konfliktin riskiä, kuten nytkin kasvattaisi. Ei Niinistö voi tietää miten Venäjä suhtautuu unioniin konfliktissa, jos sellainen syntyy huomenna.
Ilmoita asiaton viesti