Suomi on yhä sillanrakentaja
Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin huippukokous Helsingissä on historiallinen, vaikka tuloksista ei vielä tiedetäkään.. Suomelle se ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen, sillä idän ja lännen johtajat ovat kohdanneet täällä ennenkin.
Vuonna 1975 Gerald Ford ja Leonid Brežnev neuvottelivat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen yhteydessä ydinaserajoituksista. Vuonna 1990 George Bush vanhempi ja Mihail Gorbatšov keskustelivat Persianlahden sodasta ja vuonna 1997 Bill Clinton ja Boris Jeltsin saivat aikaan sopimuksen, jossa Venäjä käytännössä myöntyi siihen, että sotilasliitto Nato voi laajentua entisiin sosialistimaihin.
Riippumatta siitä, mikä on suurvaltojen neuvottelujen sisältö ja tulos, Suomi on vuosikymmenten ajan onnistunut toimimaan sillanrakentajana idän ja lännen välissä.
Ennen tällaisesta oltiin yksiselitteisesti ylpeitä. Nyt meiltäkin löytyy asenteita, joiden mukaan tässä on jotain epäilyttävää, suorastaan vahingollista. Siksi Suomessa on nähty erikoisia rituaalitansseja siitä, ettei Suomi ole ”puolueeton” tai ”neutraali”. Erityisesti nimeltä mainitsematon eduskunnan alainen tutkimuslaitos on ottanut sanoman monistamisen asiakseen.
Jopa maan hallituksen varapääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo katsoo aiheelliseksi twiitata englanniksi, ettei Suomi ole ”neutraali”. Tämä siitä huolimatta, että mielipidemittauksen mukaan 69 prosenttia hänen oman puolueensa kannattajista sanoo voivansa hyväksyä, että Suomi määritellään puolueettomaksi. Kokoomuslaiset ovat itse asiassa enemmän tätä mieltä kuin muiden puolueiden kannattajat.
On selvä, ettei Suomi ole puolueeton kylmän sodan malliin. Suomi kuuluu Euroopan unioniin ja on ollut poliittisesti osa ”länttä”. Kulttuurisesti Suomi on ollut länsimaa satoja vuosia ja Euroopassa aina. Luulisi tämä olevan selvää ilman jatkuvia uskontunnustuksia
Suomi on kuitenkin sotilaallisesti liittoumaton maa. Tässä kohtaa saivarrellaan yleensä siitä, että virallinen määritelmä on ”sotilasliittoon kuulumaton”. Kun valtio ei kuulu sotilasliittoon, siitä seuraa silti se, että se on sotilaallisesti liittoutumaton.
Tämä on oleellinen osa sitä, miksi Suomi valikoitui kokouspaikaksi, joka kelpaa sekä Yhdysvalloille että Venäjälle. Ilmastoituja kokoustiloja, ruokaa ja poliiseja kadun varteen osaavat tarjota muutkin maat, olkoonkin, että myös tässä suhteessa Suomeen voi luottaa kokonaisvaltaisesti. Nämä taustatekijät vaikuttavat myös siihen, että Yhdysvaltojen ja Venäjän asevoimien komentajat tapasivat Suomessa ennen presidenttejä.
Huippukokouksen järjestäminen Helsingissä on tunnustus Suomen ulkopolitiikalle. Sen keskeinen osa sotilaallinen liittoumattomuus sekä hyvät suhteet itään ja länteen. Ne ovat hyvät siksi, että niitä on tietoisesti vaalittu ja rakennettu. Tässä presidentti Sauli Niinistöllä on ollut iso panos.
Tämä jää tosiasiaksi, vaikka se turhauttaakin niitä, jotka haluisivat Suomen irtautuvan tästä linjasta.
Kokonaan eri raide Trumpin ja Putinin keskustelujen sisältö. Siihen Suomella on vain vähän vaikutusvaltaa.
Se kuitenkin tiedetään, että presidentti Niinistö on aiemmissa kohtaamisissa Trumpin ja Putinin kanssa pitänyt esillä niin ilmastonmuutosta kuin kansainvälisen, sääntöpohjaisen järjestelmän tärkeyttä – toisin sanoen Suomen ulkopolitiikan linjaa. Näin on varmasti nytkin. Tämä oli myös se, mitä ennen kokousta pidetyssä mielenosoituksessa vaadittiin.
Saavutus on silti sekin, että tällainen tapaaminen järjestetään.
Pitkän linjan suurlähettiläs Jukka Valtasaari toi Ylen aamu-televisiossa hyvin esiin, että suomalaisesta näkökulmasta on outoa, että ei puhuttaisi, jos on vastakkainasettelua.
Kansainvälisiä kriisejä ei ratkota ystävien ja kalakavereiden kesken, joiden kanssa tulee muutenkin juttuun. Välillä on antauduttava keskusteluihin myös inhokkien kanssa.
Hyvä kirjoitus. Maailman tilanne on jännitteinen ja on hienoa, että tämänkaltainen suurvaltojen kohtaaminen tässä historiallisessa tilanteessa järjestetään. Suomi voi toimia sillanrakentajana, ylläpitämällä hyviä diplomaattisia suhteita muiden maiden kanssa. Kiitoksen ansaitsee myös presidentti Sauli Niinistö.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän Eerolan liirumlaarumin kommentiksi:
Ymmärrettävästi Niinistön oli hankala kieltäytyä, kun pyyntö huippukokouksen järjestämisestä tuli. Mielestäni kieltäytymistä olisi kuitenkin kannattanut harkita. Kansainvälisessä mediassa muistetaan mainita, että Suomi valikoitui kokouspaikaksi, koska on harmaalla vyöhykkeellä idän ja lännen välissä, ei tavallinen länsimaa. Tätä imagotappiota Suomen ulkoministeriö saa paikata vielä pitkään. Sen rinnalla on merkityksetöntä, että toimittajat tekevät muutaman jutun Helsingistä eksoottisena matkailukaupunkina.
Jos kokouksesta ei tule mitään tuloksia, niin hyvä. Se on selvää, että Putin ei anna missään konkreettisessa asiassa Trumpille piiruakaan periksi, eihän Kim Jong-uninkaan tarvinnut antaa. Jos tuloksena on, että Trump hyväksyy Krimin kuulumisen Venäjään, pakotteiden poiston tai vähentämisen, USA:n sotilaallisen läsnäolon vähentämisen Euroopassa, stopin NATO:n uusien jäsenmaiden ottamiselle tai edes yhdenkään noista edellämainituista, niin kokous on häpeällinen katastrofi ja verrattavissa Munchenin ja Jaltan petoksiin. Helsingin nimi tulee saamaan häpeätahran ja ikävä kyllä osa häpeää lankeaa myös Niinistön ylle.
Joidenkin mielestä erilaiset ”rauhankokoukset” ovat itsetarkoituksellisen hyvä asia. Eivät ne ole, jos vastapuolina on kovapintainen diktaattori ja hyväuskoinen hölmö. Ei Englannin pääministeri Neville Chamberlainiakaan ole jälkimaailma kehunut siitä, että hän Munchenissa Hitlerin kanssa neuvoteltuaan ja Tsekkoslovakian myytyään heilutteli sopimuspaperia ja julisti saaneensa aikaan rauhan ”meidän elinajaksemme”!
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei kuitenkaan ole idän ja lännen välissä, vaan kuuluu kiistatta länteen, sen instituutioihin, sillä on NATO:n kanssa isäntämaasopimus, se harjoittelee NATO:n ja USA;:n joukkojen kanssa. Myös kaksi presidenttiämme Martti Ahtisaari ja Sauli Niinistö ovat todenneet Suomen olevan kiistatta osa länttä.
Se, että Suomi toimii sillanrakentaja, ei viittaa mihinkään asemaan idän ja lännen välissä.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ole parhaaseen 70-luvun liturgiatyyliin laadittu kirjoituksesi saanut yhtään suosittelua eikä kommentteja. En ihmettele. Itse yritin tuoda toisenlaista näkökulmaa, mutta en huomannut moderointilinjaasi, joka ilmeisesti kelpuuttaa vain samanmieliset näkemykset ja käytin 10 minuuttia hukkaan.
En kuitenkaan vielä luovuta, vaan laadin uuden kommentin, jonka ehkä luulen menevän sensuuristasi läpi.
”Suomen rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka idän ja lännen välillä sai taas uuden voiton, kun suurvaltojen päämiehet halusivat tavata puolueettomalla maaperällä ratkaistakseen välejään hiertäneet ongelmat. Tämä on toivottavasti alku paremmille suurvaltasuhteille ja liennytyspolitiikalle, jossa Krimin kuuluminen Venäjälle tunnustettaisiin, kauppaa haittaavista pakotteista luovuttaisiin ja Yhdysvallat vetäytyisi Syyriasta tunnustaen Venäjän tukeman laillisen hallituksen legitimiteetin. Tämän suurvaltasuhteita parantavan kehityksen päätepisteenä on toivottavasti sotilasliitto Naton purkaminen ja Yhdysvaltain vetäytyminen sotilaallisesti Euroopasta kunnioittaen Venäjän luovuttamatonta oikeutta saada uudelleen Neuvostoliiton aikaiset, luonnolliset rajansa.”
Tämä kuulosti sinusta varmaan mieluiselta. Olen pahasti pettynyt, jos et julkaise edes tätä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelen Hesarin tarkoitusperäisiä kirjoituksia aiheesta.
Samalla on ihan kivaa, että muitakin ääniä löytyy: Kiitos Antero tästä kirjoituksesta.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Et sitten pysty julkaisemaan ihan asiallisia kommentteja, Eerola.
Ilmoita asiaton viesti
Kai nyt sentään voidaan hyvin tunnustaa, ettei Suomi tosiaankaan ollut kylmän sodan aikana asemassa, missä pystyi valitsemaan puolueettomuuden. Vaikka suomalaisille mustaa vääntää valkoisesti päättäjien toimesta trumpistisesti, asia ei siitä muutu. Tästä ollaan yhtä mieltä oikealla ja vasemmalla laidalla nykyistä puoluekenttää, ettei Suomen sisäpoliittinen toiminta vastannut määritelmää, että Suomea oltaisiin voitu pitää puolueettomana kylmän sodan aikana. Puolueettomuusliturgiavale meni kaupaksi kansaan, koska kukapa nyt itäblokkiin halusi kuulua.
Käsitys Suomen asemasta silloin ja nyt, on yhtä väärä. Kylmän sodan aikana emme olleet puolueettomia, vaan pakotettuja ja voi jopa sanoa vapaaehtoisesti suostuneitakin NL:n liittolaisiksi. Sama kalibrointivinouma elää edelleen. Siksi joudumme selittelemään itsellemme ettei Suomi ole puolueeton. Ajatelkaan nyt. Kun omat päättäjämme selittelevät meille ja kv-medialle ettei Suomi ole enää puolueeton, on kyse vain siitä ettei nuo päättäjät kehtaa tunnustaa omaa riippuvuuttaan Venäjästä.
Kv-media määrittelee läntisiksi länsi-blokkiin kuuluviksi maiksi ne maat, mitkä ovat riippumattomia siitä toisesta suunnasta eli idästä eli Venäjästä. Suomi ei ole riippumaton idästä, eikä myöskään sitoutunut länteen turvallisuuspoliittisesti. Suomi on kuin Valko-Venäjä.
Poliitikot voivat valehdella suomalaisille kyllä, valiten itse sopivat kriteerit, millä asian perustelevat järkiperäisesti. Noh, uskon heidän itsensä uskovan noiden kriteereiden olevan oikeita, vaikka propagandalla ne on tajuntaan iskostettu.
Länsimedia käyttää ihan eri kriteereitä määritellessään, mitkä maat kuuluvat länteen. Me emme määrittele omaa asemaamme, vaan länsimedia määrittelevät Suomen aseman käyttämiensä oikeiden kriteereiden perusteella.
Ilmoita asiaton viesti