anteroeerola

Poimintoja suomalais-venäläisestä uutisviemäristä

Kommentoin tällä viikolla Iltalehden pyytämässä kolumnissa
Suomen ja Venäjän välille kehkeytynyttä lasten huostaanottokiistaa – lähinnä
median toiminnan näkökulmasta. Ohessa hiukan laajennettu versio samasta
kirjoituksesta.

Suomessa elää valitettavan vahvana yhä koulukunta, joka lujasti uskoo, että
itse luoja on luonut Venäjän maan päälle vain siksi, että se voisi jotenkin
uhata ja kiusata Suomea. Milloin ei ole päällä talvisotaa, kylmää sotaa tai
noottikriisiä, keksitään ainakin puutulleja tai kiistaa lasten huostaanotoista,
vain suomalaisten kiusaamiseksi. Valitettavasti Venäjä on yhä niin kehittymätön
maa, ettei se mitenkään kykene tuottamaan kaikkea sitä uhkaa ja kiusaa, jolle
Suomessa näyttää olevan jatkuvaa kysyntää.

Vuosia Venäjällä asuneena ja siellä toimittajana työskennelleenä uskallan
sanoa, että erityisesti Kremlissä on pääosin muuta päivittäistä päänvaivaa kuin
Suomen asiat. Venäjä on maantieteellisesti maailman suurin maa, maailmanpoliittinen
toimija, jolla on Suomea huomattavasti paljon hankalampia naapureita. Harva
muistaa, että ainoa maa Suomen ja Kiinan tai Suomen ja Pohjois-Korean välissä
on Venäjä.

Siksi on ajatuksenakin mieletön, että Venäjällä olisi käynnissä jonkinlainen
ajojahti tai salaliitto juuri Suomea vastaan esimerkiksi siksi, että halutaan
kääntää huomio pois maan sisäisistä ongelmista. Siinä nostetaan Suomen merkitys
sellaiselle tasolle, jota meillä ei Moskovan horisontissa objektiivisesti
ottaen ole.

Suomi on pieni maa, jossa mediaan mahtuu yleensä vain yksi kohu kerrallaan.
Venäjä on iso maa, jossa uusia, kotoisia skandaaleja nousee mediaan käytännössä
joka päivä. Vaikkapa vain tällä viikolla on kohistu esimerkiksi duuman
kansanedustajien todellisista ja kuvitelluista bisnesyhteyksistä,
katuopposition johtajan Sergei Udaltsovin oikeudenkäynnistä televisioyhtiö NTV:tä
vastaan, patriarkka Kirillin huippukalliista huonekaluostoksista tai
venäläisten merimiesten kaappauksesta Nigeriassa.

Vaikka Suomessa venäläislasten huostaanotosta syntynyt kohu
on hallinnut otsikoita jo pari viikkoa, huuhtoutuvat Venäjällä tällaiset aiheet
varsin nopeasti uutisvirran viemäriin.

Suomessa ei myöskään pidä turhaan pelästyä venäläistä, meille vierasta kovaa
sanomisen kulttuuria. Venäjän kielessä käytetään tällaisesta puhetavasta
ilmaisua ”dlja krasnovo slavtsa”. Silloin joku ylpeilee sillä, että on osannut
sanoa sukkelasti ja pahasti. Tähän kategoriaan menevät myös monet lapsiasiamies
Pavel Astahovin lausunnot, joissa hän muun muassa uhoaa Suomelle kauppasaartoa.
Astahov on vanha provokaattori ja skandalisti, jolla on ollut omia
televisio-ohjelmia ja joka rakastaa kiistanalaista julkisuutta. Tämän tason
miehet eivät päätä mistään boikoteista.

Suomessa poliittinen keskustelu on pääasiassa sovinnaista ja jäyhää, vaikka eduskunnassa nähdään tästä silloin tällöin myös loistavia poikkeuksia.

Venäjällä se on värikästä, tunteellista ja kakofonista. Poliittisissa
keskusteluohjelmissa vieraat huutavat usein päällekkäin eikä tavatonta ole
jatkaa argumentteja nyrkeillä. Näin teki viimeksi oppositiolehti Novaja Gazetan
omistaja, entinen KGB-upseeri ja nykyinen monimiljardööri Aleksandr Lebedev, joka
hermostui vierustoverilleen ja läppäisi tätä turpaan. Venäläiset ovat tottuneet
siihenkin, että Venäjän oma Timo Soini, oikeistopopulisti Vladimir Zhirinovski
on kehottaa turvamiehiä ampumaan vastaväittäjiään televisiossa.

Keskustelukulttuurin eroilla ei voi silti selittää sitä,
että koskien Suomea ja venäläisperheiden asemaa täällä levitetään tietoista disinformaatiota
ja väitteitä, joissa ei ole totuutta edes siteeksi. Siksi Suomessa on pakko
varautua siihen, että uutisvirran viemäristä nousee vielä uusia pahanhajuisia kuplia.

Suomen ja Venäjän väliin onkin ilmaantunut kummallinen räyhähenki, joka on ottanut
tehtäväkseen Suomen perusteettoman ja ymmärryksen yli menevän mustamaalaamisen
itänaapurin mediassa. Kuten Suomen parhaimmistoon kuuluva Venäjä-tutkija Markku
Kivinen sanoo: kyse on täydellisestä reaalimaailmaan liittyvien koordinaattien
puuttumisesta. Silloin voidaan vakavissaan väittää, että Suomen sosiaalitoimi
mieluiten tuhoaisi venäläiset äidit ja että käynnissä on venäläislasten
kulttuurinen kansanmurha.

Mutta jäitä hattuun myös meillä. Venäläiset ovat vanhaa sivistyskansaa. Eivät
hekään median kuluttajina osta ihan näin umpipimeää soopaa. Miljoonat täällä
käyvät venäläiset matkailijat ovat kyllä nähneet, millainen yhteiskunta Suomi
oikeasti on. Maailman mittakaavassa, ei täällä kovin huonosti eletä.



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

A.E.>...Vuosia Venäjällä asuneena ja siellä toimittajana työskennelleenä uskallan
sanoa, että erityisesti Kremlissä on pääosin muuta päivittäistä päänvaivaa kuin
Suomen asiat. Venäjä on maantieteellisesti maailman suurin maa, maailmanpoliittinen
toimija, jolla on Suomea huomattavasti paljon hankalampia naapureita.

oooooooooooo

Hienoa. Hyviä ajatuksia. Tuo on realismia.

Martti Kauppila

Turha yrittää puolustaa venäläsiten värikäata keskustelua lun. että se perustuu suoranaisille valheille, jota tämä paskainen dosentti Bäckman on leviellyt Suomesta ja suomalaisista. Miten venäläsiet voivat olla niin tyhmiä, että uskovat moiseen paskaan?

Markku Nieminen

Ja ruletissä pyörii tämäkin postaus. Minkähän vuoksi?

Ai niin:

"venäjän timo soini"

Mikähän poliitikko vastaisi arhinmäkeä venäjällä? Varmasti joka tapauksessa joku täysin turha eliitin perässähiihtelijä jonka ainoa tarkoitus on imeä vajakiston ääniä isojen poikien taakse.

Vasemmistoliiton suursaavutukset hallituksessa: Saramon suojatyöpaikka veikkauksessa ja kaenuun apteekkiapulaisen ajeleminen pirssillä emmeeltä atrialle ja tietysti itse kulosaarelaisperijän keekoilu merkkivaatteissa ja punatennareissa.

Käyttäjän PaananenLudmila kuva
Paananen Ludmila

hyvä kirjoitus mutta se ei puuttuu syihin. Olisi kiva lukea analyysin tälle tapahtumasarjalle joka alkanut silloin kun dosentti puuttui asiaan

Thomas Makinen

Jos venäläiset ovat tottuneet siihen että parlamentin varapuhemies määrää turvamiestensä ampumaan vastaväittäjänsä, niin miksi meidän pitäisi alkaa tottua edes, ja korostan edes, siihen, että eduskunnnan varapuhemiehet tarvitsevat turvamiesten armeijaa myös TV:ssä esiintyessään? Vai ovatko teloitusmääräykset sitä ihanaa sivistysvaltion (jota Suomi ei siis Venäjän ulkoministerin mukaan ole) värikkyyttä, tunteellisuutta ja kakofonisuutta, jota Suomessakin tarvitaan, että tänne saataisiin mahtumaan usemapi kuin yksi uutinen kerrallaan?

Yritetääs nyt nähdä se todellinen ongelma siellä Suomen Kansan Demokraattisessa Vasemmistoliitossakin.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Áika ylemmyydentuntoinen ja venäläisiä halveksiva kommentti: että venäläiset eivät tietäisi toden ja valheen välistä eroa.

"Venäjän kielessä käytetään tällaisesta puhetavasta
ilmaisua ”dlja krasnovo slavtsa”...."

Joku voisi sanoa että tämä on sitä vasemmistolaista rasismia.

Hyvä ministeri Eerola: venäläiset ovat ihmisiä ja tietävät mikä on totta ja mikä ei.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Antero. Älä sensuroi. Vasemmisto on taistellut sananvapausen puolesta.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Hyvä ja asiallinen kirjoitus Eerolalta. Aika kuvaavaa on, ettei täällä asialliset kirjoitukset saa osakseen mitään huomiota. Mutta jos räyhäät ja erityisesti muistat ryssitellä niin silloin kyllä pukkaa kommentteja.
Kuvaava esimerkki on kun eräs tupa-uuno vastusti Venäjän kielen opettamista muille kuin suomalaisille upseereile, jotka kuulustelevat venäläisiä sotavankeja.

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Ystäväni, jolla oli aikoinaan Kostamus-projektissa huomattava asema, kertoi venäläisten neuvottelutavoista omia kokemuksiaan: Nyrkkiä lyötiin pöytään ja äänenkäyttökin saattoi olla korviahuumaavaa.Luokkaavilta tuntuviakaan ilmaisujakaan ei säästelty. Ensimmäisen palaveri jälkeen ystäväni kertoi harkinneensa vakavasti vetäytymistä projektitehtävästään. Onneksi hän kuitenkin jatkoi ja tuli ajan myötä huomaamaan, että kyse oli neuvostoliittolaisesta (venäläisestä) esiintymistyylistä ja taktiikasta, jolla haettiin itselle hyviä neuvotteluasemia.

Kun 1990-luvulla itse oleskelin paljon Venäjällä ja jouduin käymään kaupallisia neuvotteluita, tiesi jo varautua vastapuolen taktiikkaan. Kun olin toimittanut ensimmäisen tavaraerän venäläiselle vastaanottajalle ja kuullut kaiken toimittamani tavaran olleen täyttä roskaa, en hätkähtänyt, vaan ryhdyin "vastahyökkäykseen": Tutkittuamme yhdessä tavaran ja todettuamme sen olevan täysin sopimuksen mukaista, sain sovitun maksun ja jatkossa kaupankäyntimme sujui moitteettomasta. Meistä tuli kauppakumppanini kanssa hyviä ystäviä, jollaisia olemme tänäkin päivänä, vaikka emme liiketoimintaa enää harjoitakaan.

Kansanluonne ja menettelytavat ovat siis erilaiset Suomessa ja Venäjällä. Vuosisatainen naapuruuskaan ei ole, kumma kyllä, opettanut meitä tuntemaan toistemme tapoja, tai jos tuntemusta olikin autonomian aikana, se on päässyt unohtumaan.
Käynissäoleva lasten huostaanottohässäkkä on sikäli erikoinen, että sen aiheuttajana on ollut suurelta osin yksi ainoa, erikoinen persoona, jonka motiiveja en ainakaan minä ole voinut ymmärtää. Eivät myöskään ne useat venäläiset ystäväni ja tuttavani, joitten kanssa ole asiasta keskustellut.
Tuon mainitun henkilön toiminta on ollut siinä määrin vahingollista Suomelle ja suomalaisille, että toivoisi jonkin sopivan tahon Suomessa ottavan asikseen ojentaa häntä. Sopivalta tuntuisi joku mielenterveysalan asintuntija.

Käyttäjän ValluTaskinen kuva
Vallu Taskinen

Koska te olette kaikki metsurit ja ..ette tajua mitään mistään jopa hävisitte Luksenburgille 1:0 ...........

Toimituksen poiminnat